Viimeiset kolme viikkoa ovat elämässäni kuluneet melko pohdiskelevissa tunnelmissa. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tilanteeseen, jossa eteeni on tullut tiukka valinnan paikka: valitako uusi ja tuntematon vai pitäytyä vanhassa ja tutussa? Tilanteeseen, jossa elämässäni on edessä muutos, mikäli haluan valita sen. Valinnan paikasta on tullut erityisen haastava, sillä tarkoituksenani on ollut valita kahdesta hyvästä vaihtoehdosta se parempi – ja samalla yrittää nähdä tulevaisuuteen, kumpi valinta minusta tekisi mahdollisesti onnellisemman.
Tilanteen pohdiskelu ja pyörittely on johtanut siihen, että olen kolmen viimeisen viikon ajan ollut melko stressaantunut ja ärtynyt – ajattelutyö on vienyt suunnattomasti voimiani. Siksi päätinkin kirjoittaa ajatussolmujani auki ja pohdiskella muutoksen ja valintojen herättämiä ajatuksia.
Eniten pintaan ovat nousseet pelon ja jännityksen tunteet, joita muutoksen mahdollisuus aiheuttaa. Miksi muutos pelottaa? Kaikista pelottavin ajatus minulle on se, että valitsen väärin. Mitä jos valitsenkin kahdesta vaihtoehdosta sen huonomman, eikä paluuta entiseen enää ole? Mitä jos kadun valintaa myöhemmin? Koska elämänmuutoksen takana on itselläni aina toive onnellisuudesta ja haaveideni toteutumisesta, tuntuu pelissä olevan välillä liiankin suuret panokset. Valinnan tekeminen tuntuu pelottavalta ja riskialttiilta, eikä sitä haluaisi tehdä laisinkaan.
Mutta – mitä jos lopulta kadun eniten sitä, etten hypännyt muutoksen kelkkaan laisinkaan? Että pelkäsin muutosta liikaa sanoakseni sille kyllä? Tärkeitä kysymyksiä nämäkin, ja niihin olen näiden viikkojen aikana luultavasti löytänytkin ratkaisun. Muutokset ja valinnat kuuluvat elämään, eikä elämä muuta välillä olekaan, kuin alati tapahtuvaa muutosta. Siksi olen aina ollut valmis sanomaan muutoksille ja valinnan paikoille kyllä – sillä ne useimmiten vievät eteenpäin ja kohti uusia, hienoja asioita.
Olen vähän sellainen tyyppi, että luotan elämäni suurissa päätöksissä intuitioon, en niinkään järkeen. Ehkä näiden viikkojen aikana olen ahdistunut siitä, että olen liiaksi yrittänyt kuunnella järkeäni. Kun olen ensimmäistä kertaa elämässäni joutunut tiukan valinnan eteen, olenkin ahdistunut ja hämmentynyt. Tiedän, että loppujen lopuksi tämäkin valinnan mahdollisuus tarjoaa minulle omat oppinsa, ja tulevaisuudessa eteeni tulevat valinnat ja muutoksen voivat olla helpompia käsitellä. Ja mitä siihen intuitioon tulee – jatkossa yritän luottaa siihen, mitä se yrittää minulle kertoa ja opetella ottamaan rennommin!
Miten tämän ajatuksenjuoksun tiivistäisinkään? Muutokset ja elämän risteyspaikat eivät aina ole pahoja juttuja, vaikka ne vähän ahdistavatkin. Tällöin on annettava tilaa omalle intuitiolle ja pohdiskelulle siitä, mitä elämässään seuraavaksi haluaakaan tehdä. Antaa aikaa myös ajatuksille omista unelmista, sekä siitä, mikä tie vie kohti niitä parhaiten. Usein myös ahdistus, stressi tai tyytymättömyys omaan elämäntilanteeseen ovat avaimia muutokseen – eikä niitä sen takia pidä väheksyä. Muutos kannattaa usein, mutta joskus on syytä myös pitäytyä tutussa ja turvallisessa – mutta se jokaisen täytyy päättää ihan itse.
Oletteko itse joutuneet painimaan muutoksen ja valintojen edessä? Miten olette tilanteet ratkaisseet?
Terveydellä, Saara
