Moikka! Täällä kirjoittelee tällä kertaa Saaran harkkari Lauri. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa terveyden edistämistä nyt 4. vuotta, pääaineeni on väestön terveyden edistäminen (sama muuten kuin Saaralla!) Harjoittelu on tarjonnut minulle tilaisuuden perehtyä mielenkiintoisiin asioihin, kuten terveysviestintään, hanketyöskentelyyn ja positiiviseen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.
Huhtikuun puolessavälissä vietettiin jälleen opiskelijoiden mielenterveysviikkoa. Ensimmäinen harkkatehtäväni liittyikin heti opiskelijoiden mielenterveyden edistämiseen mielenkiintoisella näkökulmalla: yhteisöllisen liikunnan lisääminen. Aiheeseen hetken perehdyttyäni tuumin, että tämä jos joku olisi mahtava ja ajankohtainen blogikirjoituksen aihe! Kun tiedämme, että opiskelijoissa on runsaasti sekä mielen hyvinvoinnin kanssa kamppailevia että terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia, miksi emme tarttuisi molempiin haasteisiin samanaikaisesti?
Kirjoitan blogini osittain inspiroituneena Nyytin artikkelista, jossa pohdittiin keinoja opiskelijoiden yksinäisyyden vähentämiseksi juuri yhteisöllisen liikunnan kautta. Tämä kannattaa käydä lukaisemassa, jos aihe yhtään kiinnostaa.
Liikunnan mielenterveysvaikutukset yksilötasolla ovat paljon puhuttu aihe, mutta ainakin itse koen sosiaalisen puolen jäävän vähemmälle huomiolle. Aihe on myös omien opiskelijaliikuntakokemusteni kautta omakohtainen – ja siksi onkin erityisen mukavaa kirjoittaa siitä!
Blogitekstin kuvina toimivat viimeaikaiset kuvat Saaran kameran rullasta.
Monenlaista hyötyä liikkuen
Liikunnan lukuisista terveyshyödyistä voisi varmasti kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kerrataanpa lyhyesti tärkeimpiä: se helpottaa painonhallintaa, kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, pienentää riskiä moniin pitkäaikaissairauksiin sekä parantaa verenpaine- ja kolesteroliarvoja. Mielen hyvinvointiin liikunta vaikuttaa lisäämällä mielihyvähormonien tuotantoa, parantamalla unta ja vähentämällä stressiä. Paljon käytetty sanonta ”Liike on lääke” ei ole missään nimessä harhaanjohtava.
Varmasti moni meistä, mukaan lukien kirjoittaja itse, on kokenut liikunnan ihmeelliset, joskus suorastaan terapeuttiset vaikutukset. Liikkuminen mielekkäällä tavalla pakottaa elämään hetkessä ja unohtamaan hetkeksi muut huolenaiheet. Vaikkapa juoksulenkistä saatava endorfiiniryöppy on miltei paras ja luonnollisin keino nostaa mielialaa hetkessä.
Entäs sitten sosiaalinen puoli? Näin toista kymmentä vuotta salibandya harrastaneena ollaan melkeinpä lempparini äärellä. Liikunta edistää sosiaalista hyvinvointia, ja vastaavasti liikkumisen sosiaalisuus voi olla tärkeä motiivi liikkeelle lähtemiseen. Nyt olisi luvassa muutama tärppi siitä, miksi yhteisöllinen liikkuminen on erityisen hyvä keino mielen hyvinvoinnin edistämiseen!
1) Yhdessäolo samanhenkisten ihmisten kanssa: Se tärkein ainakin itselleni. Yhdessä liikkuminen tarjoaa mukavaa yhdessäoloa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Omakohtaisesti liikuntaharrastukset ovat olleet aina luontevin väylä muodostaa kaverisuhteita.
2) Uusiin ihmisiin tutustuminen helpottuu: Liikunnallisen aktiviteetin lomassa myös uusiin ihmisiin tutustuminen käy kuin huomaamatta. Liike voi tuoda tuntemattomiakin ihmisiä yhteen luonnollisella tavalla. Parhaassa tapauksessa yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta voi muodostua elinikäisiä ystävyyssuhteita. Tiesitkö muuten, että liikunta voi myös vähentää vuorovaikutustilanteen jännittämistä ja esimerkiksi helpottaa vaikeista asioista puhumista?
3) Yhdessä on helpompi lähteä liikkeelle: Liikkuminen muiden kanssa on erityisen hyödyllistä silloin, kun haluaa luoda itselleen säännöllistä liikuntarutiinia. Ryhmäliikuntatunnille ilmoittautuminen tai sovittu lenkki kaverin kanssa on ikään kuin tehty sopimus, josta on helpompi pitää kiinni.
Monta syytä satsata opiskelijoiden yhteisölliseen liikkumiseen – eikö? Mikä näistä on sinulle ykkönen?
Yhdessä liikkeelle – mutta miten?
Pikaisesti ajateltuna opiskelijoiden saaminen yhdessä liikkeelle on ratkaistavissa niillä työkaluilla, joita jo käytämme – onhan meillä pilvin pimein opiskelijoille suunnattua ryhmäliikuntaa ja ainejärjestöjen liikuntatapahtumia. Käytännössä mukana on kuitenkin monta muuttujaa. Kuinka huomioida erilaiset persoonat, liikunnalliset lähtötasot tai kiinnostuksen kohteet, kun suunnittelee toimintaa? Entä miten ryhmän ohjaajana voisi luoda sellaisen liikuntahetken, että kaikilla on aidosti hyvä olla omana itsenään?
1) Monipuolinen tarjonta: Ihan ensimmäisenä haluan nostaa esiin monipuolisen tarjonnan. Paitsi että meillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita, liikunta myös tarkoittaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita: toiset kaipaavat vauhtia ja kilpailua, kun taas toiset nauttivat ennemmin rauhallisesta liikuskelusta ja yhdessäolosta muiden kanssa.
2) Tapahtumien markkinointi toiminta edellä: Tapahtumien markkinointi on hyvä suunnitella niin, että keskiössä on toiminta. Vaikka haluttaisiin saada yksinäisyyttä kokevia mukaan yhteisöllisiin tapahtumiin, kannattaa muihin tutustumisen sijaan painottaa toimintaa: mitä on luvassa, missä ja milloin. Tieto tulevasta toiminnasta luo turvallisuuden tunnetta ja voi madaltaa osallistumisen kynnystä.
3) Entä parit tai pienryhmät? Pareittain tai pienryhmissä työskentely on parhaimmillaan todella antoisaa! Se voi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tarjota alustan merkityksellisille kohtaamisille. Ryhmien- tai parienmuodostustilanteet kannattaa kuitenkin suunnitella siten, että kaikki varmasti pääsevät mukaan, eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Ryhmät voi esimerkiksi arpoa.
4) Kohderyhmän ääni kuuluviin! Kun ideat tulevat suoraan kohderyhmältä, syntyy innostavampaa ja osallistavampaa toimintaa.
Itselleni yhdet parhaista yhteisöllisyyden kokemuksista opiskelijaelämässä ovat tulleet juuri opiskelijaliikunnan kautta. Viikoittaiset opiskelijasählyt ovat tuoneet ilon, palautumisen ja yhdessäolon hetkiä opintojen keskelle. Yhteisöllinen liikkuminen voi antaa opiskelija-arkeen iloa, uusia ystäviä ja parempaa jaksamista.
Lähdetään siis yhdessä liikkeelle – pienilläkin askelilla voi olla suuri merkitys!
Terveydellä,
Lauri Metsola
