Moikka!
Tällä kertaa täällä kirjoittelee Saaran harkkari, eli viimeisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija Enni. Valmistun itse asiassa heti tämän harjoittelun jälkeen, jännittävää!
Mä kirjoitan postauksen mun ja luokkalaiseni opinnäytetyöaiheesta, eli sateenkaarinuorista. Meidän opinnäytetyössämme kehitettiin kaksi julistetta yläkouluikäisille nuorille, joista toinen oli suunnattu seksuaalivähemmistöille ja toinen sukupuolivähemmistöille. Näiden julisteiden ideana oli auttaa nuoria löytämään luotettavaa tietoa sekä työkaluja oman seksuaalisuuden tai sukupuolen tutkimiseen ja nostaa aihetta esille.
Tutkimustieto herätti kiinnostuksen
Se julisteista, nyt syvennytään itse aiheeseen. Seksuaalisuus on aivan todella laaja käsite, joka kattaa alleen muun muassa seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja seksuaalisuhteet. Seksuaalisuus kehittyy koko elämämme ajan ja voi muuttua missä vaiheessa tahansa.
Pohjasimme opinnäytetyötämme yläkoulujen kouluterveyskyselyyn, joista tulkitsimme erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, eli sateenkaarinuorten vastauksia. Tiesitkö, että sateenkaarinuoret kokevat keskimäärin selvästi enemmän syrjintää sekä mielenterveyden haasteita verrattuna muihin saman ikäisiin nuoriin? Lisäksi niin suomalaisista kuin kansainvälisistäkin tutkimuksista kävi ilmi se, että sateenkaarinuoret kokevat seksuaalikasvatuksen ja heitä koskevan tiedonsaannin puutteellisena ja lähes aina se koskettaa heteroita, eikä juurikaan vähemmistöjä.
Missä mennään pieleen – ja mikä ratkaisuksi?
Jokainen meistä on varmasti kokenut koulun seksuaalikasvatuksen. Kokemus siitä on hyvin opettajariippuvaista, mutta yleensä melko kiusaantunutta asioiden läpikäyntiä. Posket punoittavat niin opettajalla kuin oppilaillakin. Nykyään opettajia velvoitetaan antamaan sateenkaaritietoutta osana seksuaalikasvatusta, mikä on toki hienoa. Ajattelen kuitenkin, että meidän seksuaalikasvattajat, eli opettajat, vanhemmat, ihan kaikki aikuiset – tarvitsevat enemmän tietoa ja taitoa puhua seksuaalisuudesta ihan yleisesti, mutta etenkin sateenkaarinuorten näkökulmasta. Totuus on se, että kaikkea ei voi, eikä tarvitse tietää. Tarvitsee olla rohkeutta ottaa asia puheeksi, luoda omalla esimerkillään nuorille turvallinen tila pohtia, kysyä, kyseenalaistaa.
Nuorten kriittisen lukutaidon hallitsemisessa on havaittu ongelmia vielä lukioikäisilläkin. Internet ja sosiaalinen media voivat olla huippuja työkaluja – mutta ilman lähdekriittisyyttä niistä voi muodostua hyvin haitallisia mielleyhtymiä. Tämä tuki ajatusta siitä, että luotettavaa tietoa aiheesta täytyy nuorille enemmän tarjota.
Kaiken tämän tiedonhaun jälkeen me halusimme antaa oman panoksemme sateenkaarinuorille – etsimällä heille tieteellisiä ja turvallisia tietolähteitä, vertaistukialustoja sekä omahoito-ohjelmia, joiden avulla nuori voi tutkia omaa sukupuoltaan tai seksuaalisuuttaan.
Kokonaisuudessaan meidän opinnäytetyön sekä julisteet löytää Theseuksesta nimellä Sateenkaarinuorten identiteetin kasvun tukeminen – julisteet väylänä luotettavan tiedon äärelle.
Terveydellä,
Enni Niskanen
